Hän ei tee sitä tahallaan

Jo vuosia minun mielestäni tärkeintä, mitä tulisi muistisairaiden omaisille ja läheisille, usein myös muistisairaiden hoitajille sanoa on: ”Hän ei tee sitä tahallaan.”  

Ennen kaikkea silloin kun muistisairas läheisemme tai asiakkaamme ei ymmärrä mitä me tarkoitamme. Tai hän pakkaa tavaroita tai siirtää niitä meidän mielestämme tarkoituksettomiin paikkoihin. Kun hän hukkaa tavaroitaan, laittaa leivän ja kukkakaalin astianpesukoneeseen pesuun, keittää kaurahiutaleista kahvia tai pukee kauluspaidan neulepaidan päälle. 

Ennen kaikkea silloin, kun olemme siinä hetkessä, siivoamassa sitä sotkua, etsimässä auton avaimia tai lähdön hetkellä ohjaamassa vaatettamaan uudestaan vähän vähemmän huomiota herättävästi. Silloin meidän erityisesti tarvitsisi muistaa, että hän ei tee sitä tahallaan.  

Muistisairaus on vienyt häneltä pois elämän varrella opittuja taitoja ja ymmärrystä meidän reaalimaailmastamme, joita näissä hetkissä tarvittaisiin. Muistisairaus on aiheuttanut ihmisen aivoissa tuhoa, jonka seurauksena hänen toimintakykynsä on vajonnut kyvyttömyyden puolelle. Hänen tekemät asiat eivät enää täytä ympäröivän yhteiskunnan tai lähellä olevien ihmisten meille asettamia normeja, sääntöjä eivätkä totuttuja tapoja. 

Jotta me voimme ymmärtää mistä tämä johtuu, meidän tulee tutustua aivoihimme. Aivomme ovat hyvin monimutkainen ja monikerroksinen kokonaisuus. En yritäkään selittää kaikkia asioita. Jätän käsittelemättä monia asioita koska keskityn niihin, joilla minä perustelen omaa jo otsikossa mainittua näkemystäni muistisairaan toiminnan tarkoituksellisuudesta.  Pyrin kirjoittamaan asiat auki, niin että myös ihmisen neurobiologiaan perehtymätönkin saa käsityksen muistisairauksista johtuvista muutoksista ja muutoksen vaikutuksista.  

Asiaa on paljon, joten jaoin asian kappaleisiin. Näin sinun on toivottavasti helpompi lukea tätä. Tarkoituksena on myös auttaa jakamaan lukemista osiin. Tässä tekstissä on paljon asiaa erityisesti kerralla sisäistettäväksi.   

Ihmisen aivojen rakenne 

Ihmisellä on päänsä sisällä päällekkäin kerrostuneena kolmet eri periaatteella toimivat aivot: Päällimmäisenä ja kaikkein suurimpana kerroksena inhimilliset muun muassa tunteiden kokemisen ja puhumisen mahdollistavat niin sanotut Ihmisaivot. Syvemmällä näiden alapuolella on nisäkkäille ominaiset nisäkkäidenaivot, jotka vastaavat monella tapaa ihmisen elintoimintojen säätelystä. Alimpana ja syvimmällä aivoissamme, ydinjatkeen avulla selkäytimeen yhdistyvät aivojemme yksinkertaisimmat, mutta monella tapaa tärkeimmät osat eli niin kutsutut liskonaivot. Tässä aivojen osassa ohjataan muun muassa liikkeitämme ja elintärkeitä toimintoja kuten hengittämistä. Tämä osa aivoistamme on aktiivisessa toiminnassa myös silloin kun nukumme.  

Muistin toiminta 

Terveen ihmisen aivot koostavat muistot samankaltaisista asioista. Tästä johtuu se, että me muistamme monet asiat eri tavoin. Muistettavat asiat tallentuvat usealle eri aivoalueelle muiston luonteen mukaan. Eri alueet ovat kuitenkin kiinteässä yhteydessä toisiinsa jatkuvasti. 

Muisti jaetaan pitkäkestoiseen muistiin, tapahtuma muistiin, fakta muistiin, pitkäkestoiseen tiedostamattomaan muistiin (se käsittää toiminnot, jotka ovat muuttuneet automaattisiksi kävely, autolla- tai pyörällä ajo jne.) ja lyhytkestoiseen muistiin.  

Hippokampus on aivojen tärkein osa uusien muistojen tallentamisessa. Hippokampuksesta käytän jatkossa tehtävänsä mukaan nimitystä muistielin.  Muistamiselle ja oppimiselle tärkeä muistielimemme siirtää muistikuvat eri aivokuoren muistialueille ja luo meille myös järjestelmän, jonka avulla kyseinen muisto voidaan myöhemmin löytää. Lyhytkestoiseen muistiin tallentuneiden asioiden siirtyminen pysyvään muistiin tapahtuu pääosin unen aikana. 

Muistielimessämme on myös tuttujen ympäristöjemme kartat. Sen avulla osaamme kulkea aiemmin näkemiämme reittejä. Mitä tutumpi ympäristö sitä helpompi meidän on siellä liikkua. Kotona löydämme vessaan, vaikka keskellä yötä pimeässä. Tutusta kaupasta löydämme helposti haluamamme päivittäistavarat.  

Esimerkiksi liiallisen päihdyttävän aineen käytön seurauksena tilapäisesti tai muistisairauden vuoksi pysyvästi vaurioitunut muistielimemme, ei pysty tallentamaan uusia muistoja.  

Seuraukset ensin mainitusta ovat useille, ainakin nuorena alkoholiin liittyvistä kokeiluista tuttu tilapäinen ja harmittomanakin pidetty “en muista eilisestä loppu illasta mitään”. Muistisairauden aiheuttamana osa mieleen painamisen kyvystä on pysyvästi kadonnut. Tapahtuneita asioita ei kyetä muistamaan. Edelleen erityisesti voimakkaasti tunteita herättäneet asiat saattavat jäädä mieleen.  Kummassakin tapauksessa, muistikatkosta aiemmin tapahtuneet, niin sanotut vanhat muistot ovat ainakin osin tallella ja mieleen palautettavissa.  

Muistielimen toiminnan heikkeneminen muun muassa edellä mainituista syistä, pyyhkii pois osia myös muistielimen kartoista. Tästä johtuu, että muistisairas ihminen eksyy aiemmin tutussakin paikassa. Hänellä ei ole enää ehjää muistikuvaa, eikä karttaa aiemmin tutusta paikasta. Kaupasta ei löydy enää totuttuja päivittäistavaroita, ja usein joku on kaupassakäynnin aikana siirtänyt autonkin ihan eri paikkaan parkkihallia. 

Muistisairauden edetessä koti, jossa nyt asutaan ei usein enää tunnu kodilta. Usein muistisairas ihminen haluaa konkreettisesti palata muistoissaan selkeänä ja tunnistettavana olevaan, turvalliselta tuntuvaan lapsuuden kotiinsa.  

Persoonallisuutemme sijainti 

Aivojemme etuosassa otsalohkossa on meidän persoonallisuutemme. Tieto siitä kuka me olemme. Se on aivojemme nuorin osa. Se kehittyy kunnolla vasta nuoruusvuosien aikana teini iässä jatkuen aina varhaisiin aikuisvuosiin asti.   

Ihmisellä etuotsalohkot ovat huomattavan kehittyneet. Muisti antaa meille kyvyn tiedostaa itsemme nykyisyydessä sekä menneessä ja tulevassa. Ihminen onkin ainut elävä, jolla on selkeä käsitys menneestä. Ihmisen pitkä lapsuus mahdollistaa aivojen kehityksen. Nykykäsityksen mukaan aivojen kehitys jatkuu jopa 30 ikävuoteen saakka.  

Muistisairauden aiheuttamat muutokset 

Pääsääntöisesti voidaan sanoa, että havaitun muutoksen syynä on vaurio sillä alueella missä kyseistä asiaa on ylläpidetty. Esimerkiksi muistisairauden aiheuttama vaurio aivojen otsalohkossa saattaa johtaa ulkopuolisten havaitsemaan persoonallisuutemme muuttumiseen.  

Meillä kaikilla on aivoissamme kaksi kielialuetta. Kielen tuottamisen ja kielen ymmärtämisen alueet. Jos puheen ymmärtämisen alue vaurioituu, ihminen saattaa puhua kieltä, jota hän eikä kukaan muukaan ymmärrä. Vastaavasti jos puheen tuottamisen alue vaurioituu, ihminen saattaa ymmärtää kysymyksen, mutta hän ei löydä sanoja vastatakseen siihen. 

Aivojemme päällimmäinen osa aivokuori, koostuu kuudesta kerroksesta. Muistisairauden aiheuttamat rappeumat kohdistuvat tieteellekin tuntemattomasta syystä erityisesti aivokuoren toiseen ja neljänteen kerrokseen. 

Kun tutkittavalla ihmisellä oli riittävästi havaittavia muutoksia Alzheimerin taudin diagnoosiin, eli hän oli lievimmässä todettavissa olevassa muistisairauden vaiheessa, hänellä oli tutkitulla aivokuoren alueella hermosoluja kaikkiaan melkein kolmannes (32 %) normaalia vähemmän. ​ 

Toisessa solukerroksessa hermosoluja oli 60 % vähemmän ja neljännessä solukerroksessa 40 % vähemmän kuin ei muistisairailla ikääntyneillä ihmisillä. ​ 

Solukato lisääntyy aivoissa muistisairauden edetessä. ​ 

Vaikea-asteiseksi Alzheimerin taudiksi määritellyssä vaiheessa ihmisen aivokuoresta tutkitun osan toisesta solukerroksesta oli hävinnyt 90 % ja neljännestä solukerroksesta 70 % hermosoluista.  

Kokonaiskato on hyvin yksilöllistä, mutta tässä taudin vaiheessa muistisairaan ihmisen aivojen hermosoluista puuttuu jopa puolet.  

Vaurioiden laajuutta on hyvä selittää myös sillä, miten myös monet kollegani tätä asiaa luennoillaan esittävät.  Ensin he nostavat kätensä näkyviin sormet harallaan, ja sanovat että käsi kuvastaa terveen ihmisen aivoja. Käden kattamalla alueella on paljon pinta-alaa, paljon hermosoluja, eli paljon massaa.  

Sen jälkeen he sulkevat kätensä tiukkaan nyrkkiin. Pinta-ala pienenee, hermosoluja on kadonnut paljon, massaa on paljon vähemmän. Nyrkki kuvastaa keskivaikeaa muistisairautta sairastavan ihmisen aivoja.  

Muutos on raju. Muutos on suuri ja merkittävä. Muutos ei kuitenkaan tapahdu hetkessä, niin kuin käden puristaminen nyrkkiin. Muistisairautta sairastetaan nykytietämyksen mukaan jopa 20–25 vuotta, ennen kuin läheisetkään ihmiset havaitsevat ensimmäiset muistisairauden aiheuttamat oireet ihmisen käyttäytymisessä, toiminnassa tai puheessa.

Muistin ja toimintakyvyn heikkeneminen johtuu siis yksilöllisestä tuhosta aivoissa. Tuhoutuneen aivoalueen ohjaamia toimintoja siirtyy kuitenkin jollekin muulle aivoalueelle, mutta korvaava toiminto ei vastaa alkuperäistä. Tuhoutuneen kudoksen tilalle ei tule uutta, eikä kadonnutta muistoa tai kokemusta voi saada takaisin 

Muistijälkien katoaminen ja sekoittuminen jäljellä oleviin ja usein merkittävästi vanhempiin muistoihin, johtuu aivojen korjaustoiminnoista. Erilaiset vaurioituneella alueella ja sen lähellä olevat muistot saattavat yhdistyä ja aktivoitua käyttöön. Tämän seurauksena muistisairaan muistot ovat muiden ihmisten mielestä välillä hyvin hajanaisia ja sekavia eivätkä vastaa läheisen ihmisen kokemusta asiasta. 

Loogisen ajattelun mahdottomuus 

Kaikki edellä selittämäni asiat suorastaan estävät, jo keskivaikeaksi määriteltyä muistisairautta sairastavan ihmisen syy-seuraussuhteisen ajattelun. Tällaisessa muistisairauden vaiheessa ihminen ei minun mielestäni enää kykene valehtelemaan tarkoitushakuisesti. Hän voi meidän mielestämme edelleen puhua olemattomia tai harhoja, mutta hänelle itselleen ne ovat totta. Esimerkiksi 76-vuotias nainen, kesken keskustelun, sanoi minulle sivulauseessa olevansa nyt 23 vuotta.   

Samoista syistä ei enää kyetä kiusantekoon. Ei kyetä ajattelemaan, että kun teen näin, toinen suuttuu ja minua naurattaa. Aivojen jäljellä olevat tietoisen ajatteluun osat eivät kerta kaikkiaan enää riitä näin monimutkaiseen ajatteluun. Ihminen pikemminkin tekee, kuin suunnittelee. Ja sitten unohtaa tekemänsä. 

Osin samoista syistä syntyy muistisairaan ihmisen sairaudentunnottomuus. Sairaus ei ole ollut olemassa siinä iässä, jossa muistisairas mieltää nyt olevansa. Keho toimii kuitenkin omalla tavallaan ja esimerkiksi kävelyn tueksi tarvitaan apuväline, mutta niitä ei aina muisteta ottaa mukaan. Toisaalta ihminen ei muista edes tarvitsevansa niitä. 

Muistisairaan kokemat meidän mielestämme sekavat muistikuvat ovat muistisairaalle itselleen selkeitä. Asioita on hävinnyt, joten joku ne on vienyt pois. Tämän kokemuksen perusteella muistisairas usein myös perusteetta syyttää lähellä olevaa ihmistä kadonneen asian varastamisesta.  

Muistisairaus heikentää ja kuihduttaa myös ihmisen huumorintajua. Välillä muistisairas ihminen saattaa tehdä jotain, joka naurattaa meitä muita. Tärkeää on, että muistisairas ei silloin joudu kokemaan häpeää tekemisestään tai osaamattomuudestaan. Älkää siis naurako muistisairaalle ihmiselle. Nauretaan yhdessä muistisairaan kanssa. 

Muistisairaan ihmisen kanssa eläminen, hänen hoitamisensa, hänen luonaan vieraileminen on välillä hyvinkin rasittavaa. Se ei tee asioita yhtään paremmaksi. Mutta ainakin minä olen monta kertaa kokenut turhautumiseni vähenevän ja verenpaineeni laskevan, kun muistan, että tuo rakas tai vieraskin muistisairas ihminen, että hän ei tee sitä tahallaan, koska hän ei enää pysty.