Minä haluan palvelua!

Väestömme ikääntyy ja samalla ympärillämme on yhä enemmän myös muistisairaita ihmisiä. Asiakkaidemme tarpeet myös muuttuvat. Yhä useampi asiakkaistamme ei enää tyydy tavanomaiseen. He ovat tottuneet saamaan palvelua aikuisena aikanaan. Toisin kuin aiemman sukupolven: “Minusta ei saa olla mitään vaivaa” ajattelumalli, yhä useampi asiakkaamme kokee oikeudekseen saada palvelua, koska he ovat tottuneet saamaan palvelua, ja koska ovat nyt muuttaneet palvelutaloon asumaan.    

Asiakkaiden suhtautumisen muutos haastaa hoitohenkilökuntaa kehittämään omaa toimintaansa ja tekemisen tapaansa. Tulevaisuudessa tarvitsemme yhä enemmän keinoja kohdata kaikkia asiakkaitamme. Olivat he sitten muistisairaita tai eivät.  Osa nykyisistä asiakkaistamme ei kykene, halua tai osaa valittaa huonosta kohtelusta, esimerkiksi yleisten hyvien käytöstapojen puutteesta. Tulevaisuudessa asia on toisin.  

Yhä tänä päivänä asiakas usein ohitetaan. Hänelle sanotaan kuuluvalla äänellä huomenta, kun mennään hänen vuokraamaansa huoneeseen, hänen kotiinsa, samalla tavalla kuin aina ennenkin. Sisään mennessä sytytetään huoneen valot ja aloitetaan auttamaan asiakasta sängystä ylös. Asukkaalta ehkä kysytään, miten yö on mennyt, mutta vastausta kuuntelematta kerrotaan samalla hengenvedolla, että nyt mennään vessaan aamupesuille.    

Asiakasta kohdellaan objektina.  

Moni näistä hoitajista kertoo myös, kuinka kova kiire heillä on, kuinka raskasta heidän työnsä on. Kuinka paljon mieluummin he olisivat muualla ja tekisivät jotain muuta.  

Nämä ihmiset ovat väsyneitä. Rutiinit on tylsistyttäneet ja väsyttäneet heidät. Aiemmin koettu työnilo on kadonnut ja aikanaan työstä saatu tyydytys on myös hävinnyt jonnekin. Työstä on tullut suorittamista. Asiakkaasta tai asukkaasta ei kyetä enää välittämään.  

Tilanne ei ole syntynyt hetkessä vaan vähitellen hyvin monien vuosien saatossa. Hoitoalan kulttuurin muutos on tukenut ja mahdollistanut tätä ei toivottua muutosta. Samalla kun asiakkaat ovat kotonaan yhä pidempään omien sairauksiensa kanssa vaatien yhä enemmän hoivaa, hoitajia on myös edellytetty opettelemaan erilaisten kirjaamisohjelmien ja hoitoluokitusten käyttämistä. 

Tämän takia asiakkaamme, ei edes perussairauksiensa aiheuttaman ympärivuorokautisen avuntarpeen perusteellakaan, ole enää kaikkien hoitajien mielessä arvokas ihminen. Hänen mielipiteelleen, hänen elämälleen ei osata antaa arvoa.  

Arvostava Kohtaaminen tarjoaa hoitotyöhön monelle uudenlaisia näkökulmia. Koulutus haastaa ajattelemaan asioista erilaisista näkökulmista ja ravistelee osallistujan ajatuksia. Edelleen on osallistujasta kiinni, mitä hän koulutuksesta arjen työhönsä ja omaan elämäänsä ottaa. Yli kymmenessä vuodessa tapahtunutta vaivihkaisesti kehittynyttä rutiinia ei hetkessä rikota. Toiminta ei heti muutu. Muutos lähtee työntekijästä itsestään.  

Tänä syksynä, niin kuin monesti jo aiemminkin, viiden koulutuspäivän mittaisen Arvostavan Kohtaamisen peruskurssin kolmantena koulutuspäivänä osallistujat kertovat jo miettineensä omaa kohtaamistaan asiakkaiden kanssa, ja selkeästä halusta kehittää omaa toimintaansa asiakasta huomioonottavampaan ja kunnioittavampaan suuntaan. Tilanteita kuvataan usein niin, että on toimittu samalla tavalla, mutta jälkikäteen jääty miettimään miksi en toiminut toisella tavalla. Sillä tavalla, josta oli koulutuksessa ollut puhetta. 

Muutos lähtee pienestä.  

Arvostavan kohtaamisen koulutuksen tavoitteena on lisätä työntekijän osaamista ja jaksamista asiakkaan, arvostavassa ja ymmärtävässä kohtaamisessa.  

Nähdään koulutuksissa.